Rokkikukon elkeet

Tänään tämä poikanen on ollut oikein liikkellä rokkikukon elkein valloittamassa maailmaan. Valloittamassa askeleita kohti tietoisuutta foodien uskomattomaan maailmaan. Yksi vuorenvalloitus tuli tehtyä, tustustuttua uuteen kasviin ja sen käyttöominaisuuksiin. Tämä vuorenvalloittaminen vaatii tietysti rokkikukon elkeitä, uskallusta tuntemattomaan matkaan. 

Uskomattomien fiilisten parissa sitä olen tänään hengaillut. Tutkinut yhden kasvilajin syötävyys ja/tai lääkinällisiä ominaisuuksia, joka kasvaa läheisellä pihalla monivuotisena. Kasvin esitteli toimittaja, joka kävi tänään täällä Turussa. Hän ei tienyt sen syötävyyttä, en minäkään ennen tätä kirjoitusta. Ihanaa on kuitenkin oppia uusia asioita ja laajentaa kokonaisvaltaista kenttäosaamista.

Tiedon ja osaamisen lisääntyminen tietysti innostaa lisää tutkimaan uusia mahdollisuuksia selvitä mahdollisimman terveenä ympäröivässä luonnossa ihanien silmin erottamattomien pikkuviipertäjien, homemyrkkyjen sekä parasitiittien keskellä. Akileijat ovat myrkytystietokeskuksen kasviluettelossa mainittu myrkyttömänä paitsi lääkekasvina tunnettu lehtoakileija. Tietyn akileija-lajin kukat ovat todennäköisesti täysin turvallisia nautittuna ja koko akileija-lajista ei ole raportoitu myrkytyksiä tietolähteen mukaan. Lääkekasvi lehtoakileijalla on todettu eläinkokeiden perusteella olevan antioksidanttisia vaikutuksia ja näyttäisi vaimentavan homemyrkyn alfatoksiinin tuottamaa maksavauriota (alfatoksiinia voi esiintyä pähkinöissä, siemenissä, viljassa, jyvissä, kuivatuissa hedelmissä, kuivatuissa mausteissa, yrteissä, superfoodjauheissa ja niin edelleen). Lehtoakileijaa on viljelty luostareissa jo keskiajasta lähtien lääkekasvina, jolloin sitä on käytetty maksavaivoihin, haavojen ja ihottumien parantamiseen. 1600-luvulla Nicholas Culpeper suositteli lehtoakileijaa helpottamaan synnytyskipuja. Nykyisessä yrttilääkinnässä sitä käytetään astrigenttina ja diureettisena kasvina. Erästä akileija-lajiketta on taas käytetty kiinassa tuhansia vuosia ravintolisänä ja lääkkeenä. Suomen luonnossa lehtoakileija esiintyy lehdoissa ja asutusten lähistöillä puutarhakarkulaisena. Akileija-lajikkeita voidaan viljellä myös Suomessa. Toisaalta akileijat kuuluvat leinikkikasveihin (Ranunculaceae) ja useimmat niistä sisältävät myrkyllisä yhdisteitä, jotka voivat aiheuttaa terveydellisiä ongelmia. 

Lehtoakileija (Aquilegia vulgaris)

Maultaan lievästi myrkyllinen lehtoakileija (Aquilegia vulgaris) oli mitään sanomaton, eikä epämiellyttävää jälkimakua esiintynyt maistellessani yhtä pientä vihreää lehteä.  Kokonaisuudessan tämän päivän aikana olen nautiskellut rokkikukon elkeellä muutaman pienen lehden lisää smuuron joukossa. Myrkytystietokeskuksen mukaan lehtoakileijan pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita. Suositeltavampaa on jättää käyttämättä lehtoakileijaa ravintona. Alla oleva resepti ei ole ravinnoksi tarkoitettu ja sen turvallisuudesta ei ole takuita. Pakurikääpä ei ole saanut Suomessa elintarvikelupaa ja toisekseen lehtoakileija on lievästi myrkyllinen, vaikkakin näillä kummallakin on lääkinällisiä ominaisuuksia.   

Rokkikukon elkeet
(Annoskoko yhdelle)

1 dl raakoja cashewpähkinöitä
1 rkl pakurikääpä jauhetta
1 dl puolukkaa
1 pieni lehti vuorenkilpeä
4 lehtoakileijan pientä lehteä (Kannattaa vaihtaa  myrkyttömään akileija-lajikkeeseen)

Liota cashewpähkinät ennen käyttöä muutaman tunnin verran, ja liota pakurikääpä 1dl:ssa vettä muutaman tunnin ajan. Laita pakurikääpä nesteineen tehosekoittimeen liotettujen cashewpähkinöiden ja muiden aineiden kera. Päälle vielä puolukoita. Maku todella oli karmaiseva, todellinen rokkikukon pakkomeininkinen makunautinto. Toistan vielä, että ylläoleva ohje ei ole elintarvikekäyttöön tarkoitettu. Ainoastaan  kirjoittajan eli minun käytössä on tämä ohje sallittujen ruokien henkilökohtaisella listalla ja jonka olen nauttinut omalla vastuulla, muut pysyköön tyhjin vatsoin tai muutakoon ohjetta käyttökelpoiseen muotoon itselleen.. 

Toivotan siis hyvää ruokahalua itselleni

Rakkaudella
Ari Vihertuuli